Tällä sivulla on omakohtaista kokemusta eri asioista, emme vastaa minkään tiedon paikkaasapitävyydestä tai muustakaan lukijalle aiheutuneesta vahingosta mikä on aiehutunut näiden sivujen tekstejä tulkitsemalla tai niiden mukaan toimimalla.
Jokainen miettiköön itse, onko jokin neuvo oikein vai väärin, on niin monta tapaa kuin on ihmistäkin.
S/Y Proaina telakoitiin 7.9.- 10.9.2009
Pohja hiekkapuhallettiin ja maalattiin kahdesti Teknoksen 2-komp. maalilla. Päivän kuivuttua perään meni myrkkyväriä ja muutaman tunnin kuivumisen jälkeen tapahtui vesillelasku, kiirettä piti, sillä Destian lakko olisi haitannut paluuta arkeen. Kestääkö maalit pohjassa, epäilen, mutta katsottavaksi jää.
Hintaa kaikelle tuli n. 1500 euroa, joten olisi syytä pysyä. Hieman tuntui telakointi kalliilta (yli 500 euroa+kulut+maalit=n. 1000euroa), mutta en ehtinyt vertailemaan muita hintoja. OPETUS: Pyydä tarjous aina kirjallisena (kaikesta teettämästäsi työstä)ja vertaile hintoja. Soittaessani hinta oli 2-300 telakointi ja vähän jäi muutkin epäselväksi, josta hinta sitten reippaasti nousi työn edetessä. Työn teimme itse aina pesua myöten, vain hiekkapuhallus jäi ammattilaisen hoidettavaksi (ei telakan väki).
Nyt on työn alla keulahytin korjaus, ankkuriboxin maalaus, sohvaryhmän kunnostus, patjastot uusiksi, eristeiden vaihtoa ja lisäeristämistä ja muuta pientä ennen talvea.
Kokeilin venessäni olevan "retkipatja" eristeen paloturvallisuuden ja mitä huomasinkaan...
eriste oli imenyt itseensä vuosien aikana öljyä pilssistä ym. nesteitä. Eihän siihen kovin paljoa imeydy, mutta ilmeisesti riittävästi, sillä kun heitin palavan tikun irtirevityn eristeen päälle, niin se hulmahti reiluun liekkiin välittömästi ja paloi mielöttämästi savuttaen ja voimalla, kuin olisi bensiinin sytyttänyt. Saman olen huomannut pu-vaahdon tekevän, jos siihen joutuu jotain palavaa nestettä esim. dieseliä.
Eipä jäänyt vaihtoehtoa, eristeet pois kaikista sellaisista paikoista, joissa se saattaa likaantua kys. nesteistä, esim. kaukaa laipioilta, kun vene keinuu ja pilssivesi roiskuu seinille (silloin kun sitä sattuu pilsissä olemaan, esim. jonkin vuodon jäljiltä). Tilalle laitoin mineraalivillaa, joka kyllä kastuttuaan ei sitten kuivu millään (ehkä pystysuorilta osilta villan yläosat kuivuvat joskus), on kokemusta siitäkin, mutta ne on minun helppo vaihtaa uusiin vaikka joka vuosi (siis pilssin reunoilta).
Läpivientien tilkitseminen
Olen pyrkinyt saamaan Proainan niin tiiviiksi kuin se vain on mahdollista. Ongelmapaikat ovat lähinnä ankkuriketjujen läpiviennit, sillä ankkuriboxi ei ole Proainassa vedenpitävä lokero, niin kuin on monissa muissa veneissä. Nyt täytyy kehitellä niihin jotain, sillä jouduttuamme myrskyyn Islannin vesillä, käväisi jopa veneen kaatuminen mielessä, useammankin kerran. Myös kaikki letkut täytyy pystyä sulkemaan, myös automaattipilssipumpun letkut, käsipilssin jne., mutta osa hoituu takaiskuventtiileillä. Takaiskuventtiili ei siis päästä vettä takaisin tai väärään suuntaan, mutta ei estä esim ilman karkaamista, jos vene on ylösalaisin, ja näin vesi pääsee pikkuhiljaa veneeseen ilman tilalle. Eipä tuollaiset ole ennen mieleeni tulleet, mutta kun puoli valtamerta kaatuu ylle niin...
Uusi isopurje
Hankin uuden isopurjeen from LeeSails from HongKong, edullinen, hyvä, edullinen. Edellinen oli samasta paikasta ja kesti 20 vuotta. Jos joku kiinnostuu, voi kysellä minulta sitten enemmän tästä hankinnasta.
Uusi keitin
Halusin spriikeittimen ja sen tilasinkin saksasta AWN:ltä, Origon malli ja toki edullinen oli. Noilla saksalaisilla firmoilla toimitus toimii 110% varmuudella. Toinen hyvä paikka on SWB. Hinnat ovat joissain tuotteissa edullisemmat Saksassa, ei kaikki, ja toki hinnat vaihtelevat paljon sielläkin ostopaikan mukaan ja omassa yrityksessä ei ole kyseisen artikkelin maahantuontia, pitänee korjata tuokin puute.
Nyt mietin mitä tehdä Taylorsin liedelle (veneessä nyt), hieno merkkihän tuo on ja kallis, mutta aikas plutraaminen se esilämmitys, kaasu on helpoin, ja sitten sprii ja sitten vasta Taylor.
Ankkuriboxi
Hapottaminen ja maalaus jäi kevääseen, tiivistys ja uudet luukut vielä, niin alkaa näyttämään ja tuntumaan siltä, että ankkuriboxi toimii ja on tiivis.
Taylorsin keitin kaipasi huoltoa, yksi polttimista ei sulkenut kunnolla ja jouduin lyttäämään putken matkalla ja nyt se pitäisi vaihtaa. Samalla huollan ja kiilotan koko lieden.
Aika homma olikin, vaikka nyt ymmärrän, miksi Taylors maksaa niin paljon. Kaikki ruuvit lähtivät auki, siis kaikki, purin joka nippelin irti. Ainoa hankalampi paikka oli säätää poltin, mutta jotenkin sekin onnistui. Oikeastaan ongelmana oli saada puhdistusneula oikeaan asentoon niin, että se ei sulje kaasuuntuneen nesteen kulkua liian hyvin,mitä se kyllä väärin koottuna tekee.
Kokemuksia Taylorsin liedestä olisi kiva kuulla myös muilta, sillä ainakin minun käyttämäni lamppuoljy haiskahtaa melko reilusti, mitä lie siihen sitten laittaisi?? Onhan se edullinen käyttää ja ainetta saa joka maasta (ainakin jotain ainetta milla palaa), mutta varovainen saa olla sytyttäessä, että ei leimahda liikoja. Uuni on todella nopea, vaikkakin aikas pieni tässä 030 mallissa.
MIKSI RAUTAVENE?
En todellakaan tiedä vastausta tuohon, ehkä sen sai halvemmalla, ehkä se tuntuu turvallisemmalta ja ainakin siinä on oma tunnelmansa, mitä ei hevin löydä sarjatuotantopursista. Olen käynyt muutamissa yli 40´"merkkiveneissä" ja muistan yhden Shetlannissa käymäni, oli punkkia vaikka kuinka, siisti ja jalopuu kiilsi, hieno sohvaryhmä nahkaisena, kaikki asiallisesti tip top ja kyllä nämä veneet menevät vauhdilla ohi Proainasta, ainakin suotuisilla tuulilla ja suotuisaan suuntaan. Ja tuulia matkapurjehtija odottaa vaikka viikon, kuka nyt vastaiseen.
Proaina luovii yllättävän hyvin, kunhan purjeet säätää tarkasti, ongelma syntyy ryskäävästä vasta-aallokosta, sillä leveä ja tylppä keula ei tykkää vastaan tulevasta vesivyörystä, hidastaa menoa. Myötäisessä menee kuin ankka laineilla, isoillakin laineilla. Reivattu on siinä 7-12 m/s, vaihtelu johtuu aallokosta ja tuulen puuskista. Siitä se jostain aina löytyy mukavaa menoa, eipä ole ollut tarvetta revitellä, vaikka purjeita on kyllä repeillyt.
Proaina kestää suunnittelijan mukaan n. 90 astetta kallistumaa ja vielä pitäisi olla jäljellä pystyyn nostavaa voimaa, enpä menisi kokeilemaan. Olen täysin varma, että jos Proaina kaatuu purjeissa, ei taatusti nouse pystyyn, purjeitta se sen voisi tehdäkin. Alkuvakaus on kuitenkin niin paljon, että Proainaa kuvaillaan "kaatumattomaksi", mutta olihan Titanic uppoamaton.
Proaina on pitkäkölinen, syväys vain 1,2m. Kölin malli onkin yksi Proainan plussista. Matala ja pitkä köli mahdollistaa rantautumisen lähes sinne minne moottoriveneetkin pääsevät. Köli myös suojaa peräsintä ja potkuria, ja laskuvedellä voi Proaina seisoa pystyssä yhden tolpan nojassa, lähinnä siis paikoissa missä on monen metrin vuorovesi. Kivilleajo ei tunnu missään, jos köliä kolisuttelee. Ja onhan rauta sitkeää, korjaaminen helppoa melkein missä vain.
Masto on tarkoituksella vain 13,5m, tämähän on matkavene. En ole koskaan roikkunut tai istunut reunalla vakauttamassa kulkua, isoimmassakin aallokossa (6m) nukuin punkassa väärällä puolella. Ruorissa saa olla tarkkana, mutta niinhän aina. Autopilotti on hyvä luovilla, mutta kovalla takatuulella surkea ja jopa vaarallinen, tuuliperäsin on hankintalistalla.
Ehkä kuitenkin se oman tekemisen mahdollisuus on se miksi Rautavene.